Hengissä ollaan, todellakin! Kesä vain on vienyt mukanaan, onkohan teitä enää ketään siellä linjoilla?
Keväällä ajattelin, että aikaa bloggaamiselle löytyy varmasti viimeistään kesällä, koska sitten olen virkeämpi ja mitä kaikkea. Kävi vähän samalla tavalla kuin silloin, kun odotin esikoista ja raskausaika oli jokseenkin tukala. Mietin silloin, että kun vauva syntyy, jaksan taas tehdä asioita, kuten rästiin jääneitä opiskelujuttuja. HAHAH! Meni varmaan ainakin kaksi vuotta, ennen kuin sain koulukirjat uudelleen avattua, että se siitä luulosta. Raskauden aikaiset vaivat kyllä väistyivät, mutta tilalle tuli ihan _muutama_ muu juttu. Jälkeenpäin nauratti, miten saatoinkin olla siinä luulossa, että jos en ehdi ja jaksa tehdä jotain raskausaikana, tilanne muuttuu täysin vauvan synnyttyä.
Kovin paljon en silti ole oppinut, kun kuvittelin, että kesän tullen ehdin taas mitä vain. Talven murheet ovat kyllä väistyneet, mutta kuinka saatoin unohtaa, että kaikki kolme lasta ovat kesän kesälomalla ja se on vähän enemmänkin kuin kokopäivätyö kattaa ruokaa pöytään ja keksiä heille tekemistä. Iltaisin olen niin puhki, hyvällä tavalla, että ainoa, mitä kaipaan ja jaksan on lämmin kainalo.
Mutta ehkä tämä tästä!
Kesäkelitkin näyttävät hiljakseen palaavan, ei ole nimittäin kovin montaa päivää aikaa, kun pukeuduin turkkiin, eikä se ollut milllään mittarilla mitattuna liikaa, mutta tänään aurinko lämmitti melkein kuumasti.
Mitäs teille?
-Satu
Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa.